Kiiltäviä kampauksia

Heippa ihanaiset!

Muutama uusi juttu on taas kotiutunut meille. Ajattelin nyt vilauttaa teille niitä kivoimpia.

Muutama viikko sitten kävimme nuorten kanssa kirjamessuilla ja sieltä mukaan tarttui erittäin hyödylliseksi osoittautunut kirja. Kyseinen teos sisältää sekä sanalliset että kuvalliset ohjeet aina erilaisista ponnarikampauksista lettien kautta nutturoihin asti. Tämän kirjan avulla opin päivässä mm. tekemään ranskanletin, joka tähän asti on aina epäonnistunut kun olen yrittänyt. Hankin kirjan lähinnä inspiraatioksi, mutta se onkin toiminut myös ohjekirjana. Etenkin erilaisten lettien osalta. Todella kiva kirja, vaikka joululahjaksi kampuskriisin keskellä elävälle ystävälle.

 

Sitten aivan ihanat käsin neulotut villasukat mieheni kummitädin äidiltä (!). En ole aivan varma, olenko koskaan edes tavanut kyseistä rouvaa, mutta voi miten iloinen olin näin ihanista sukista. Valkoiset villasukat ovat kyseisen rouvan mielestä erittäin tarpeelliset tuoreelle vaimolle :D 

Tämä paita on tarpeeseen hankittu, sillä eräs viininpunainen hameeni suorastaan huusi parikseen tätä paitaa, kun näin sen Seppälässä. Niin ja se tarvehan oli lokakuun lopulla vietetty Kesänkuoppajaiset, joissa keskityin kuvaamisen sijasta syömään uskomattoman hyviä vohveleita ja viettämään aikaa ihanien ystävieni kanssa.  

Lopuksi vielä uusin lisä ponikokoelmaani, Olin tapaamassa erästä nuorta tämän työharjoittelupaikalla, ja sieltä palatessani huomasin matkalla pienen kirpparin. Tein pikaisen kierroksen liikkeen läpi ja viimeisessä pöydässä oli pinossa erilaisia halpa-kopioita My Little Pony -leluista ja tämä aito yksilö. Samalla pöydällä oli myös tämän ponin normaaliversio, mutta kirpparilla kävi vain käteinen, joten valitsin tämän Italy-version. Luulen, että ponia on kunnostettu, sillä yhdelläkään kirpparilla kohtaamallani G1-ponilla ei ole ollut karvat näin hyvässä kunnossa saati noin nätisti laitettuna. Minulle se on loppupeleissä ihan sama, mutta onhan tuo hienon näköinen kun karvat kiiltää. 

My Favorites!

Heipsan!

Täällä Manchesterissä olessani, minulla on ollut aikaa uppoutua iltaisin, sateen piiskatessa ikkunoita, lempikirjojeni ihmeelliseen maailmaan. Ajattelinkin jakaa omat lempparini, jotka luen joka vuosi vähintään kerran läpi. 

Pikku Prinsessa on jo pikkutytöstä asti kuulunut lempikirjoihini. Omasta kappaleestani tekee tärkeän myös se, että olen saanut sen mummiltani.

Pikku prinsessa kertoo tytöstä nimeltä Sara Crewe, joka saapuu Intiasta Englantiin kouluun. Saaran elämä koulussa on ensin ihanan yltäkylläistä ja hän saa osakseen kohtelua, joka aiheuttaa muutamissa luokkatovereissa kateutta. Saara päättääkin kuvitella olevansa prinsessa, jotta muistaisi käyttäytyä hyvin. Kuvitelma jatkuu, vaikka erinäisten sattumien kautta Saara joutuukin pukeutumaan rääsyihin ja tekemään liian raskaita töitä. Kirja on itselleni muistutus siitä, mitä hyvät käytöstavat saavat aikaan. Vaikka kirja on suunnattu nuoremmille lukijoille, se tempaisee minut aina mukaansa.

Pikku Naisia on kaikille tuttu ikiklassikko, joka on saanut myös muutaman jatko-osan. Neljän siskoksen tarina sisällissodan repimässä Amerikassa, antaa joka lukukerralla muistutuksen siitä, ettei raha merkitse onnea ja olisi syytä olla tyytyväinen niihin aisioihin, jotka itsellä jo on. Marchin perheen neljän siskoksen hahmoihin Alcott on ottanut vaikutteita omista siskoistaan. Alcott itse kertoi Josephinen, tuttavallisemmin Jo,  muistuttavan häntä itseään. Koska päähenkilöitä on neljä, jokainen  lukija löytää hahmoista samaistumisen kohteen. Itse samaistun kovasti kirjatoukka Jo'n sekä vanhimman siskon Megin hahmoihin. Kirja on päässyt myös "100 kirjaa, jotka sinun pitäisi lukea ennen kuolemaa" -listalle

Pieni Runotyttö vetoaa sisäiseen kirjailijaani. Emilian pyrkimys kohti kirjailijan uraa ja kasvaminen tytöstä nuoreksi naiseksi tempaa joka kerta mukaansa. Kirjan runot ovat mielestäni hyviä ja Emilian kehittyminen kirjailijana on yksi kantavia teemoja. Kuten jokaiseen hyvään kirjaan, tähänkin mahtuu ystävyyttä ja rakkautta sekä yllättäviä käänteitä. Joka kerta saadessani kirjan päätökseen olen inspiraatiota tulvillaan.

Ylpeys ja Ennakkoluulo on tarina kahdesta todella erilaisesta persoonasta, toinen koetaan ylpeäksi ja toisen ennakkoluulot antavat todellisen rakkauden odottaa itseään lähes kirjaan loppuun saakka. Jane Austen kuvaa kirjassa satiirisesti oman aikansa aatelisten elämää maaseudulla. Hänen hahmonsa ovat uskottavia ja etenkin hössötävän äidin, jonka elämän päämäärä on saada viisi tytärtään hyviin naimisiin, ja sarkasmia viljelevän isän hahmot saavat lukijassa aikaan vähintäänkin huvittunutta hymyilyä. Elizabethin ja herra Darcyn suhteen kehittyminen tarjoaa viihdykettä koko kirjan ajaksi.

Suosittelen ehdottomasti tutustumaan myös muuhun Austenin tuotantoon.  BBC on myös tehnyt mm. Ylpeys ja Ennakkoluulosta, Kasvattitytön tarinasta, Emmasta sekä Järki ja Tunteista todella laadukkaat ja kirjoille uskolliset sarjat. Suosittelen lukemisen ohella vilkaisemaan myös kyseiset sarjat. Ylpeys ja Ennakkoluulo on myös raivannut tiensä "100 kirjaa, jotka sinun tulisi lukea ennen kuolemaa"-listalle.

Näihin kirjoihin palaan joka vuosi uudestaan ja inspiroidun aivan suunnattoman paljon. Suosittelen tarttumaan vaikka kaikkiin kirjoihin ja lukemaan ne läpi.

Hatuttaako?

Hei !

Minulla on tänä kesänä kahdet häät edessä (äitini ja serkkuni) ja niihin olisi tarkoitus hankkia juhlahattu osaksi asuani. Ajattelin jakaa tässä muutamia ajatuksia, faktaa ja fiktiota hatuista, etenkin osana juhla-asua.  Juttua on tulossa myös muutamista muista asusteista, joten pysykää kuulolla.

Faktaa hatuista yleensä

Hattu ihastuttaa, vihastuttaa ja jakaa mielipiteitä. Englanti on hattujen luvattu maa, jossa esimerkiksi hääjuhlaan osallistuminen ilman hattua on vähintäänkin noloa. Suomessa hääjuhlissa harvemmin hattuja näkyy, luulen sen johtuvan siitä, että moni empii etiketin kanssa ja vielä useampi uskoo, ettei hattu sovi itselle.

 

kuva täältä

Juhla hattu ja talvella päähän iskettävä usein varsin muodoton villakasa ovat kuitenkin kaksi eri asiaa. (Muodoton villakasa on kuitenkin se kaikista lämpimin vaihtoehto täällä, valitettavasti :D)

Ennen aikaan, hattu oli tärkeä osa niin naisten kuin miestenkin pukeutumista. Naiset käyttivät hattuja lähes joka tilanteessa. Hattujen muoto vaihteli tilanteen mukaan, kirkkoon ja ratsastusretkelle oli omat hattunsa. Hattujen väreillä oli myös omat merkityksensä. Yläluokalla ja alemmilla luokilla oli omat hattutyylinsä. Myös hatuissa olevien koristeiden määrä on aikojen saatossa vaihdellut.

Hattu nykypäivän juhlissa

Kuva täältä

Kaikki voivat käyttää hattua häissä yms. juhlissa, vaikka se etupäässä, etenkin häissä, kuuluukin morsiusparin äitien ja mummujen päähän. He ovat nimittäin hääparin jälkeen seuraavia arvojärjestyksessä.  Naiset voivat pitää hattua kokoajan päässään, sillä mekko, kengät, kampaus ja hattu luovat asukokonaisuuden, eihän mitään muutakaan juhla-asun osaa riisuta pois kesken juhlien. Hieno nainen saapuu juhliin ja lähtee juhlista yhtä tyylikkäänä. 

 Hatun ei tarvitse kuitenkaan olla valtava lieriluomus tai Houte Couture- mallistoa, vaan se voi olla romanttinen pikkuhattu tai vaikkapa näyttävämpi hiuskoriste.  Mies voi häihin valita silinterin, mikäli asuna on saketti tai frakki. 

Näin onnistut hattu ostoksilla

Otetaan tähän loppuun vielä muutama vinkki hatunostajille

♥ Osta hattu hattuliikkeestä, saat varmasti laadukkaan tuotteen ja osaavaa palvelua

♥ Ota ostoksille mukaan kangastilkku tai osa asustasi, näin hattu sointuu varmasti asuusi

♥ Laadukkaan hatun tunnistat siitä, että koristeet on yleensä ommeltu, näin ne saa tarvittaessa vaihdettua. Tehdashatussa koristeet on usein liimattu.

♥ Laadukas hattu on tehty luonnonkuiduista. Jos hattu saa esim. kosteusvaurioita, sen voi kovettaa ja muotoilla uudelleen modistiliikkeessä.

♥ Hattu säilyy parhaiten pahvisessa hattulaatikossa, suojassa pölyltä. Hattua ei saa painaa mikään. Jos hatussa on lieri laita alle koroke, jotta lieri ei osu pohjaan. Sisälle voi laittaa hieman silkkipaperia, jotta hattu pysyy muodossaan.

Kuva täältä

Lähteet: Häät-lehti, talvi-kevät 2012

Kevättä odotellessa!

Heipä hei rakkaat lukijani! 

Ajattelin tänään puhua hieman keväästä ja kevääseen sopivasta pukeutumisesta. Keväällä tuntuu, että Helsinki herää mustan värin mukanaan tuomasta koomasta, sillä kirkkaampia värejä alkaa pikkuhijaa putkahdella katukuvaan. Kevät on syksyn ohella aikaa, jolloin saa surutta yhdistellä kahden vuoden ajan parhaita puolia.

Vaikka aurinko paistaakin jo, ja päivät pitenevät, ilma on silti vielä viileää. Kaulaa lämmittää  mukavasti pieni turkiskaulus tai huivi. Turkista voi toki olla myös vaikkapa hanskoissa tai pom pomien  muodossa, missä tahansa. Pom pomit ovat suloisia ja tuovat mielestäni asuun leikkisyyttä.

Kunhan ilma lämpenee, voi talvitakin pakata piiloon ja kaivaa esiin kaikki ihanat kevättakit, jotka saavat hehkua kevään väreissä. Itselleni varma kevään merkki on kun saan laittaa ylleni ihanan pinkin trenssini. Pinkin ohella keväisiä värejä ovat esimerkiksi keltainen ja vihreä. Pieni kiertely kaupoissa, kertoo myös, että pastelliset värisävyt ovat varma hitti keväällä ja kesällä, sillä lähes joka kauppa pullistelee erilaisia pastellien sävyjä.

Vielä on liian aikaista avokkaille, mutta saappaat ovat hyvä vaihtoehto, kunnes lumet sulavat. Saappaat suojaavat vaaleitakin sukkahousuja ja housuja inhottavilta kuratäpliltä. 

Erilaisilla asusteilla voi myös tuoda kevään tuntua asuun. Kirkaan väriset tai kukkasilla yms. koristellut huivit piristävät asua ja mieltä. Myös koruissa voi nyt olla väriä, toisaalta myös talvisemman sävyiset korut käyvät vielä. Esimerkiksi erilaiset ja eri väriset helmikorut ovat aina in. Lasihelmet näyttävät paremmille kuin muoviset, kaikista ihanimpia ovat kuitenkin makeanveden helmet, ainakin omasta mielestäni.

Tämmöisiä ajatuksia nousi tänään pohtiessani kevättä ja sen mukanaan tuomia, kaivattuja muutoksia vaatekaappiin.

Kirjavinkki: Valkoinen Kuningatar

 Heips ! 

"Kun syntyperäni on näin kahtalainen - Englannin juureva maaperä sekoittuneena ranskalaiseen veden jumalattareen - minusta saattoi odottaa mitä tahansa: lumoojatarta tai tavallista tyttöä. Jotkut sanovat, että olen molempia"  

Philippa Gregory muistetaan ehkä parhaiten läpimurto teoksestaan " The other Boleyn Girl " joka filmatisoitiin ja elokuva on julkaistu Suomessa nimellä Kuningattaren Sisar (Leffa on muuten todella hyvä, suosittelen vilkaisemaan) 

Valkoinen Kuningatar kuvaa ruusujen sodan aikaa Englannissa. Maata repivät hajalle kahden mahtavan suvun riita Englannin kruunusta. York ja Lancaster haluavat molemmat nostaa omat poikansa kuninkaaksi ja kun Yorkin Edvard onnistuu pääsemään kuninkaaksi, hän kohahduttaa hovia, ottamalla vaimokseen Elisabet Woodvillen, joka vain pyysi kuninkaalta oikeutta, jotta saisi kuolleen miehensä sukulaisilta hänelle kuuluvat maat.  

Vaikka Edvard IV on voideltu kuninkaaksi ja edellinen kuningas Henrik menettänyt järkensä ja tämän vaimo Margareeta Anjoulainen on maanpaossa Ranskassa, Lancaster ei ole tyytyväinen ja näin alkaa juonittelu Edvardin, Elisabetin ja heidän perheidensä pään menoksi. Kirja on täynnä tekopyhiä lordeja, herttuoita ja takinkääntäjiä. Mukaan mahtuu myös noituutta ja taistelukuvauksia. 

Kirja koukuttaa hyvällä juonella, joka ei jää junnaamaan paikoilleen ja paikoin erittäin hauskalla dialogillla sekä kerronnalla. Tapahtumia kuvataan Elisabetin näkökulmasta ja taistelukenttien tapahtumat kuvataan, aivan kuin Elisabet olisi paikalla näkemässä kaiken, vaikka ei ole. Valkoinen Kuningatar myös aloittaa 5-osaisen sarjan, ja sen seuraava osa Punainen Kuningatar julkaistaan tänä vuonna. Kirjan henkilöt ja tapahtumat pohjaavat todellisuuteen, mutta kirjassa on kuitenkin kirjailijan omien sanojen mukaan enemmän fiktiota kuin edellisissä kirjoissa. Fiktio ja fakta sekoittuvat kirjassa  todella hyväksi kokonaisuudeksi ja lukemista ei malttaisi lopettaa millään.  

Kirjavinkki: Jazztyttö Peilaa

Löysin syksyllä kirjailijan nimeltä Anna Godbersen, jonka kirjoista Huumaa, Juoruja, Erheitä ja Hehkua tuli nopeasti erittäin suosittuja, ja niitä arvosteltiin sekä suositeltiin  monissa aikakauslehdissä. Kirjat sijoittuivat 1900-luvun alkuun Manhattanille ja kertoivat yläluokan elämästä ja suhdekiemuroista. 

Nyt kirjailijalta on ilmestynyt uusi kirja: Jazztyttö peilaa,  (Bright Young Things) joka aloittaa uuden kirjasarjan. Kun Huumaa-sarjan kirjat sijoittuivat 1900-luvun taitteeseen Jazztyttö peilaa- kirjan tapahtuvat sijoittuvat sykkivälle 1920-luvulle kieltolain ja kiehtovan jazzmusiikin aikakaudelle, jolloin kaiken uskottiin olevan mahdollista. Kirja vie lukijansa savuisiin salakapakoihin ja kullalla silattuihin yksityissviitteihin, sivuilla sekkailevat komeat nuorukaiset öljytyissä hiuksissa ja suloiset polkkatukkaiset tupakkatytöt. Pidän Godbersenin tyylistä kirjoittaa, sillä hän käyttää tekstissään aikakaudella tyypillisiä sanoja kuten automobiilli ja telefooni. Sanat tuovat tekstiin uskottavuutta, ja samalla vievät syvemmälle kirjan maailmaan.

Kirja alkaa kun kaksi Ohiolaista tyttöä karkaa yöjunalla New Yorkiin. Toisella kiiltää silmissä maine ja kunnia kuuluisana laulajana ja toinen haluaa löytää isänsä, jonka arvelee olevan kuuluisa viinatrokari Darius Grey. Tarina  muuttuu mielenkiitoiseksi, kun tyttöjen tiet erkanevat ja toinen pääsee seurapiireihin ja ystävystyy Astrid- nimisen rikkauksien keskellä elävän tytön kanssa, kun toisen tie vie tupakkatytöksi salakapakkaan.  Molempien on pärjättävä nyt omillaan ja tytöt oppivatkin kirjan edetessä paljon sekä itsestään, että elämän raadollisuudesta.

Tyylilleen uskollisena kirjaan mahtuu niin pukujen ajoittain yksityiskohtaistakin kuvailua, joka ainakin allekirjoittaneelle oli varsin mukavaa luettavaa, romantiikkaa kuin mielenkiitoisia juonenkäänteitäkin. Kuitenkaan kirja ei mielestäni  yllä aivan Huumaa-sarjan tasolle ja paikoin tapahtumat ovat ennalta-arvattavia, mutta tästä huolimatta Jazztyttö peilaa on taatusti lukemisen arvoinen.